Kaksplus.fi

Voiko merkkivaatteeton lapsi olla tyylikäs?

17. helmikuuta 2018

Kuten ehkä jo tiedätkin, mä RAKASTAN pukea poikani tyylikkäästi! Yksi maailman parhaimmista jutuista on suunnitella uusia asukokonaisuuksia hänelle. Oon tosi tarkka siitä, että kaikkien vaatekappaleiden on sovittava keskenään yhteen; en osaa edes kotipäivinä pukea häntä keskenään yhteensopimattomiin vaatekappaleisiin! Mä en ole ikinä pystynyt laittamaan itsellenikään ihan mitä vaan päälle, joten miksi pystyisin lapsellenikaan. 

Mä edellisessä MINI+TYYLI-postauksessa kysyinkin varovasti, kiinnostavatko Noelin asut, vaikka meidän kaapista ei löydy niitä lasten merkkivaatteita, joita sosiaalinen media ja blogit ovat täynnä. Näytitte ilokseni vihreää valoa, joten niitä on tulossa jatkossakin. 

Mä oon pyöritellyt päässäni muutamia ajatuksia lasten pukeutumiseen liittyen, joista päätin vihdoin ja viimein kirjoittaa. Muista kuitenkin tekstiä lukiessasi, että kunnioitan jokaisen tapaa pukea itsensä ja oman lapsensa, nämä ovat vain minun henkilökohtaisia ajatuksiani ja mielipiteitäni, jotka koskevat sitä, miten MINÄ haluan OMAN LAPSENI pukea. 


Voiko merkkivaatteeton lapsi olla tyylikäs?
  
Mä oon niin umpitäynnä näitä muutamaa pinnalla olevaa lastenvaatemerkkiä, jotka ovat täyttäneet sosiaalisen median ja blogit! Mulla käy usein niin, että kun jotakin näkyy paljon, mun kiinnostus lopahtaa hyvin nopeasti. Raskausaikana vielä haaveilin etenkin Mini Rodinista, mutta nyt merkki ei inspiroi mua yhtään. Se johtuu vain ja ainoastaan siitä, että niitä näkee IHAN KAIKKIALLA. Juuri tästä syystä, mä en halua omaa lastani niihin merkkeihin pukea.

Mä oon pohtinut, että onko tän merkkivaatehysterian taustalla ajatus siitä, että lapsi on automaattisesti tyylikäs, jos lapsen vaatekaapissa on näitä merkkivaatteita? Kuulunko mä siihen harvaan joukkoon, joka kyllästyy katselemaan niitä, koska niiden näkemiseltä ei pysty välttymään? Esimerkkinä vaikka ne lettikuosiset vaatteet, niitä näkee AINA, jos lähtee kotioven ulkopuolelle tai selailee lastentyylistä innostuneen Instagram-tiliä. Oletko itse samanlainen vai käykö sulle niin, että mitä enemmän jotain näet, sitä ihanammalta ja houkuttelevammalta se alkaa silmissäsi näyttää? 

Mä todella toivon, että tää on vaan urbaanilegenda, mutta olen kuullut tuttavani kautta bussissa käydystä keskustelussa, jossa äidit keskenään juttelivat siitä, etteivät halua lapsensa leikkivän sellaisen lapsen kanssa, jolla ei ole Mini Rodinin vaatteita. Siis yök! Ei kai joku oikeasti ajattele, että on jotenkin parempi vain sen perusteella, että pukee lapsensa merkkivaatteisiin?! Tekeekö siis merkkivaatteettomuus lapsesta jotenkin B-luokan kansalaisen?

Näiden ajatusten kautta olen lähtenyt pohtimaan, voiko merkkivaatteeton lapsi olla tyylikäs? Tai kiinnitetäänkö hänen pukeutumiseensa yhtä paljon huomiota? Mitä mieltä olet?

Mun mielestä merkkivaatteettoman lapsen voi ehdottomasti pukea tyylikkäästi. Olen osittain jopa sitä mieltä, että persoonallisempi pukeutumistyyli on todennäköisempää saavuttaa, jos EI suosi lasten merkkivaatteita - ainakaan niitä kaikista suosituimpia, joita näkee joka tuutista. 


Voiko olla lastenvaatteisiin hurahtanut, jos merkit ei kiinnosta?
  
Mitä mieltä olet? Saanko puhua itsestäni lastenvaatteisiin hurahtaneena, jos suosin perusmerkkejä ja niitäkin mieluiten käytettynä? Mä en miellä itseäni täysin lastenvaatteisiin hurahtaneeksi, koska ostan niitä useimmiten vain tarpeesta. Tai siis, jos esimerkiksi näen kirppiksellä jonkin superihanan vaatekappaleen, joka olisi Noelille juuri nyt sopiva, jätän sen ostamatta, koska hankin aina isompaa kokoa. Ehkä joku tosihurahtanut ostaisi sen silti? Mä myönnän, että olen lastenvaatteisiin hurahtanut siinä mielessä, että rakastan lapseni pukemista tyylikkäästi ja pohdin hänen asukokonaisuuksiaan tarkasti.

Oon huomannut, että lasten merkkivaatteita harrastavat puhuvat itsestään hurahtaneina. En ainakaan ole kuullut, että kovin moni lapsensa merkittömiin pukeva julistaisi vastaavaa. Oletko sä kuullut? Tai koetko olevasi lastenvaatteisiin hurahtanut, vaikket pue lastasi merkkivaatteisiin?


Olenko kokonaan merkkivaatteita vastaan?

En ole. Ehkä tekstistäni on jo paistanut ähky niitä muutamaa suosituinta vaatemerkkiä kohtaan. Ylipäätään mua on aina jotenkin ärsyttänyt, jos vaatteesta tai asusteesta näkee heti, minkä merkkinen se on. Esimerkiksi tästä syystä multa ei ole ikinä löytynyt yhtäkään Louis Vuittonin asustetta tai laukkua. Ei mulla kyllä varmaan ois ollut varaakaan niitä ostaa, mutta ne eivät myöskään viehätä mua YHTÄÄN juuri tuon edellä mainitsemani seikan vuoksi. Näiden suosituimpien lastenvaatemerkkien vaatteet ja asusteet ovat helposti tunnistettavissa - tyylillisesti sekä sen takia, että niitä näkee niin paljon - mikä on mulle luotaantyöntävä asia.

Mutta sitten taas tykkään tosi paljon Noelin Adidas-verkkapuvusta! Onhan sekin merkkivaate, mutta miellän sen enemmän urheiluvaatemerkiksi. Noelilla oli pienempänä myös Metsolan panda-body ja -jumpsuit, jotka olivat tosi ihania! Metsola on useissa jutuissa muutenkin mun mieleen, enkä ainakaan toistaiseksi ole ähkyyntynyt heidän vaatteistaan ja asusteistaan. ;)


Poissulkeeko tyylikkyys mukavuuden?
  
Jos olen jakanut Noelin päivän asun johonkin Facebookin ryhmään, tulee AINA vähintään yksi kommentti, jossa sanotaan about näin: "Minä ainakin puen lapseni mukaviin vaatteisiin!" Tuon lauseenhan voisi ymmärtää niin, että tyylikkyys jotenkin pois sulkisi mukavuuden. Se ei kuitenkaan missään nimessä ole niin! Mä ostan Noelille ainoastaan pehmeitä ja joustavia vaatteita, sellaisia joissa pystyy konttaamaan, olemaan kyykyssä tai tekemään mitä vain lapsi itse tahtoo! Niitä kyllä löytää meidän tyyliin sopivina, kunhan vain jaksaa etsiä ja penkoa.

Mitä mieltä sä olet?


Entä jos lapsi haluaa itse päättää vaatteistaan?
  
Tästä "kauhuskenaariosta" avauduinkin jo vähän toissapäiväisessä MINI+TYYLI-postauksessa. Miten mä opin ikinä sietämään niitä överivärikkäitä, lasten suosikkihahmoin koristeltuja vaatteita, joista suurin osa on kertakaikkisesti omaan silmääni rumia? Miten mä voin oppia sietämään niitä, jos en siedä edes yhteensopimattomuutta kotivaatteissa? Saako vanhempi olla sen verran itsekäs, ettei hankkisi niitä lapselleen? 

Mä kirjoitin, että mun taktiikka voisi tulevaisuudessa olla se, että alusvaatteet, sukat ja yöpuvut saisi lapsi valita itse. Toimiva taktiikka voisi olla myös se, että lapsi saisi valita päälleen kahdesta asukokonaisuudesta mieluisemman. Näin lapsi pääsisi kuitenkin jotenkin vaikuttamaan omaan pukeutumiseensa. 

Mun entinen opiskelukaverini, nykyinen bloggaaja-kollega Petra nosti kommentissaan kuitenkin esiin hyvän pointin: lapsellekin voi olla tärkeää ilmaista itseään vaatteilla. Mulle tuli siis niin idiootti olo, kun luin tuon kommentin! Miten minulle, joka olen jo vuosia ilmaissut itseäni vaatteideni ja tyylini kautta, ei tule edes mieleen, että lapsikin ehkä haluaisi tehdä niin? Jep, olo on aika typerä. 

Tuon Petran kommentin jälkeen päätin, ettei lapseni pukeutuminen ole niin vakava asia, että tieten tahtoen haluaisin tukahduttaa lapseni itseilmaisua. Jos pukeutumisesta tulee Noelille yhtä tärkeää kuin se minulle on, haluan tarjota hänelle mahdollisuuden toteuttaa itseään sen kautta.  


- - -

Sellaisia ajatuksia lasten pukemisesta merkkivaatteisiin! Ehkä vähän sekavia pohdintoja, mutta ne voisi tiivistää näin: mulla on ähky niistä kolmesta suosituimmasta lastenvaatemerkistä! :D En vaan ymmärrä, miksi kaikilla pitää olla samanlaiset vaatteet, ja onko ne muka ainoa mahdollisuus, jos haluaa pukea lapsensa tyylikkäästi?! Eikö lapsi ilman niitä voi olla tyylikäs? Tuntuu nimittäin, että lähinnä vain näitä merkkejä sisältävät asut ovat yleisesti hypetetyimpiä. Olenko tosiaan ainoa, jolle tulee ähky, jonka vastareaktiona pysyttelee itse niistä kaukana? :D

Pakko vielä loppuun mainita, että ymmärrän kyllä eettiset syyt kotimaisten merkkivaatteiden hankkimiseen. Siitä kuitenkin olen eri mieltä, että ne olisivat laadullisesti merkittävästi parempia. Lindexillä on oman kokemukseni mukaan etenkin trikoovaatteet oikein laadukkaita. Niissä hinta-laatusuhde kohtaa erinomaisesti. Enkä aivan ymmärrä ajatusta siitä, että lasten merkkivaatteista saa hyvän jälleenmyyntihinnan; eikö siinä vaiheessa, jos merkkivaatteeseen tulee tahra, sen hinta laske? Mä en varmaan uskaltaisi käyttää niitä vaatteita lapsellani sotkun pelossa! :D

Joka tapauksessa, "kritisoin" postauksessani lasten pukemista merkkivaatteisiin  vain niiltä kannoilta, jotka toin postauksessani esiin. Ja kuten ylempänä kirjoitin, jokainen tehköön, miten itse tahtoo - kunnioitan jokaisen valintaa. Elämän rikkaus on se, että me kaikki ollaan erilaisia ja tehdään erilaisia päätöksiä. :)

Jos tykkäsit postauksesta, rullaa hieman alas ja paina TYKKÄÄ tai JAA! Nappula muuten näin alkuun pyytää vahvistamaan tykkäyksen, mutta kun tietty raja tykkäyksiä ylittyy, ominaisuus kuulemma poistuu. Kiitos jo etukäteen! :)



Mitä yksivuotias sai irti Sea Lifesta?

14. helmikuuta 2018

Silloin kun vielä odotettiin Noelia, suunniteltiin, miten vietäisiin häntä kaikkiin ihaniin paikkoihin, kuten Korkeasaareen, Linnanmäelle ja Sea Lifeen. Tähän asti ollaan arkailtu tuollaisten aktiviteettien kanssa, koska Noel on ollut liian pieni saamaan nauttimaan niistä täysillä. Ollaan nyt kuitenkin saatu iloksemme todeta, että varsinkin pojan kävelemään oppimisen myötä, meille kaikille on avautunut aivan uusi maailma. Noel tutkii ympäröivää maailmaa entistä innokkaammalla otteella, joten tuntuu ihanalta, että me vanhempina pystymme tarjoamaan hänelle erilaisia kokemuksia. 

Koska mulla meni meidän perheen koiramurun lopettamisen takia viime viikonloppu itkeskelyksi, keksi Nikke piristää meidän koko porukkaa perhetreffeillä Sea Lifeen. Sinne on helppo tehdä spontaani retki, koska meiltä ajaa noin kymmenen minuuttia Linnanmäelle, jossa siis kyseinen akvaario sijaitsee.

Me saavuttiin Sea Lifeen vasta hieman ennen viittä, joten pahin ruuhka oli onneksi ehtinyt mennä ohi. Kun laskeuduttiin hissillä akvaariokerrokseen, Noel meni selvästi todella hämilleen. Päästettiin hänet kävelemään itseksensä, mutta hän halusi ainoastaan olla sylissä. Siinä saapumisaulassa oli kyllä aika meluisaa, koska vieressä pauhasi vesiputous ja taustalla soi musiikkia tai vastaavaa. Ei siis ihmekään, että pikkumiestämme vähän jännitti!

Lähdettiin kuitenkin rohkeasti sylikkäin tutkimaan ensimmäisiä akvaarioita. Kerrottiin hänelle, että kalat elävät vedessä, ja ne ovat vähän niin kuin kylvyssä samalla tavalla kuin Noel. Ihmeteltiin tietysti  silmät suurina innosta kalojen suurta kokoa ja kauniita värejä. Pikkuhiljaa Noel rentoutui ja alkoi itsekin osoittelemaan kaloja. Hänestä oli tosi hauskaa, kun alemmassa kuvassa näkyvä iso keltainen kala ui jatkuvasti meidän edestämme. Noel päästeli oikein riemunkiljahduksia!

Noelista oli tosi hauskaa kävellä ympäriinsä. Hän selvästi nautti akvaarioiden katselemisesta, vaikka parasta varmaankin oli se, että hän pääsi IHAN ITSE kävelemään. Me oltiin välillä aivan hiestä märkiä, kun vuoroin kannettiin poikaa tai juostiin perässä. Onneksi tosiaan oltiin niin myöhään liikkeellä, että saatiin melkeinpä oman perheen kesken kulkea koko akvaario läpi. 

Mä veikkaan, että monen lapsen (ja aikuisen) suosikki on tuo valtameriallas, jossa riittää ihmeteltävää! Siellä on jopa haikaloja! Parasta on, että sen pohjalla kulkee tunneli, joka siis menee koko altaan läpi. Silloin melkein tuntuu siltä kuin olisi itse uimassa kalojen kanssa. Vatsanpohjaa kutkuttaa, kun hai ui juuri yläpuolelta!


Sanomattakin siis selvää, että Noel viihtyi tunnelissa erittäin mainiosti! Hän oli koko ajan osoitussormi pystyssä, ja hänen katseensa sinkoili suunnasta toiseen. Hän päästeli innokkaita kiljaisuja ja jännitti koko vartaloaan innosta soikeana. Täytyy myöntää, että myös me aikuiset oltiin aivan kickseissä! Mua on aina kiehtonut vedenalainen maailma, joten Sea Life on todellakin mun paikkani.

Täytyy myöntää, että valtamerialtaan jälkeen, alkoi meidän yksivuotiaamme keskittymiskyky rakoilla. Noel ei jaksanut enää tuijotella akvaarioihin samalla innolla, mutta sitäkin pontevammin lähti äitiä ja isiä karkuun. :D Mä voin kertoa, että hän pääsee yllättävän nopeasti meitä karkuun, vaikkei osaa vielä juosta. Vaikka siis kalojen tuijottelu jäi meille aikuisille, Noel nautti edelleen uudessa ympäristössä touhottamisesta. 


No, mitä siis yksivuotias saa irti Sea Lifesta? Jos hän on luonteeltaan yhtä rauhallinen, tarkkaavainen ja kiinnostunut kuin meidän Noel, hän saa irti PALJON! Värikkäiden kalojen ja akvaarioiden lisäksi koko alue on naamioitu hauskasti, joten kivantuntuisista seinäpinnoista lähtien löytyy ihmeteltävää! Kovin vauhdikas taapero ei välttämättä jaksaisi keskittyä kalojen katselemiseen, mutta toki maisemanvaihdos ja uusi ympäristö aktivoi lasta kuin lasta. :)

Vaikka me alkuun epäröitiin, että kannattaako meidän vielä sijoittaa rahaa tällaisiin elämyksiin vai meneekö raha vain "harakoille", näin jälkikäteen on helppo todeta, että KYLLÄ. Innolla odotetaan jo tulevaa kevättä ja ensimmäistä retkeä Korkeasaareen.

(Vinkkinä muuten: Cityshopparilla saa pääsyliput 10€:n hintaan!)

Jos tykkäsit postauksesta, rullaa hieman alas ja paina TYKKÄÄ tai JAA! Nappula muuten näin alkuun pyytää vahvistamaan tykkäyksen, mutta kun tietty raja tykkäyksiä ylittyy, ominaisuus kuulemma poistuu. Kiitos jo etukäteen! :) 

MINI+TYYLI: Koala-raggariko muka?

13. helmikuuta 2018

JIHUU, ois aika taas esitellä meidän minimiehen tyyliä! Tai siis äidin tyyliä. ;) Koska ainakaan toistaiseksi Noel ei ole halunnut vaikuttaa pukeutumiseensa. Sitä odotellessa... Jaiks!

Mä oon muuten pohtinut jo etukäteen kauhulla - kyllä, KAUHULLA - sitä, jos Noel joskus haluaa pukea päällensä kaikkia överivärikkäitä ja kuviollisia, lastensuosikkihahmoihin liittyviä vaatteita. Mä en välitä YHTÄÄN sellaisista. En sitten yhtään. Tai no, ehkä siellä joukossa saattaa olla joitakin tosi kivojakin yksilöitä, mutta suurin osa on aikalailla mun maun vastaisia. Oon pohtinut taktiikaksi sellaista, että Noel saisi sitten valita kalsarinsa, sukkansa ja yöpukunsa haluamallaan kuosilla. :D

Mutta sitten mietin, että saako vanhempi olla tällaisessa asiassa itsekäs? Mä ainakin aion yrittää tuota taktiikkaa, mutta jos pukeutumisesta muodostuu Noelille oikeasti tärkeä asia, tiedän jo joustavani. Mun yksi elämänfilosofiani on, että pitää valita taistelut järkevästi. Tarkoitan sillä sitä, että kaikki asiat eivät ole riidan arvoisia, ja hyvä olisikin välillä pysähtyä ja miettiä, kannattaako tästä asiasta oikeasti alkaa vääntämään. Sillä välttää aika paljon mielipahaa.

Millä tavalla teillä puetaan lapset? Saavatko lapset itse päättää vai oletteko keksineet taktiikan, jolla saatte oman tahtonne läpi? 

Noelin asussa olikin kaikki osaset poikkeuksellisesti uutena ostettuja. Se on tavallaan jo saavutus, koska suurin osa hänen vaatteistaan on kirppikseltä ostettuja. Asussa uusin tulokas on tuo aivan ihana Zaran takki, jonka ostin alesta puoleen hintaan. Se on siis niiiiin ihana; materiaali muistuttaa villakangastakkia, sisällä on pehmeä tekoturkisvuori ja malliltaan se on bomber! Kollaripaita on muuten myös Zarasta, mutta ostettu jo ainakin vuosi sitten. Noelin joggersit on H&M:n ja kengät Eccon, kuten mä kerroinkin jo täällä edellisessä asupostauksessa. Pipo taas on oikeasti mun, mutta sopii hyvin myös pikkumiehen päähän.

Mitäs tykkäsit Noelin asusta? Mä aina pohdin, että kiinnostaako nämä meidän MINI+TYYLI-postaukset, koska meiltä ei löydy Gugguun, Mini Rodinin tai minkään muunkaan pinnalla olevan lastenvaatevalmistajan vaatteita. Tuntuu, että muissa lasten asuja esittelevissä blogeissa, koostuvat asut suurimmaksi osaksi merkkilastenvaatteista. Joten kerrohan, mitä tykkäät tällaisista "tavisasuista"?

Mä oonkin täällä maininnut, että Noelilla kesti hetki tottua ensiaskelkengillään kävelemiseen. Nyt voin ilokseni todeta, että kävely sujuu tosi mallikkaasti! Niin se pieni jalka vaan nopeasti tottuu outoon uuteen tunteeseen. Lue muuten vinkkini ensiaskelkenkien ostoon täältä!



Täytyy vielä loppuun todeta, että takana on superkiva päivä, kuten ehkä jo kuulitkin mun instastorysta! Se piti sisällään muskarin, leikkimistä ja ikkunasta tuijottelua sekä ruokakauppareissun. Päivä tuntui varmaankin sen takia aivan erityisen ihanalta, koska eilinen päivä oli suoraan sanottuna yksi vaikeimmista vielä koskaan. Noel oli ERITTÄIN ärhäkällä tuulella, kiukkuinen kuin loppukesän ampiainen! Ihmettelin jo, et mikäs kumma nyt vaivaa, mutta tänään hän on kaivanut vasemmanpuoleista poskeaan jatkuvasti sormella, joten sieltä on varmaan joku hammas pompsahtamassa/pompsahtanut esille. Onneksi selvittiin taas vain yhdellä kiukkupäivällä!

Nyt on aika lopettaa höpöttelyt, ja siirtyä rauhoittumaan yöunia varten. Mulle käy helposti niin, että blogijutut jäävät pyörimään mieleen, jos en nollaa päätä ennen nukkumaan menemistä. Ei muuta kuin nollailemaan, palaillaan taas! :) 

P.S. Otsikko viittaa Niken lausahdukseen: "Noel näyttää noissa kuvissa aika raggarilta vai mitä?" :D

Jos tykkäsit postauksesta, rullaa hieman alas ja paina TYKKÄÄ tai JAA! Nappula muuten näin alkuun pyytää vahvistamaan tykkäyksen, mutta kun tietty raja tykkäyksiä ylittyy, ominaisuus kuulemma poistuu. Kiitos jo etukäteen! :)