Kaksplus.fi

Äitiyden aakkoset

19. heinäkuuta 2017



A - AJATUKSET // Huolet, kriiseilyt, ilontunteet, onnelliset ajatukset - kaikki noi potenssiin kymmenen.
B - BANAANI // Saan itse vatsanpuruja banaanista, mutta oon todennut sen olevan tosi näppärä välipala/ruoka-aine pojalleni.
C - CELSIUS-ASTEET  // Lämpömittaria tulee tarkkailtua entistä tarkemmin, koska mun vastuullani on lapseni pukeminen säähän sopivalla varustuksella. 
D - DIALOGI // Keskusteleminen Niken kanssa on nyt entistä tärkeämpää; meillä on parisuhde huollettavana myös lapsemme takia, jotta voimme tarjota hänelle ehjän kodin. Haluan myös, että Noel oppii hyvät vuorovaikutustaidot.
E - ELÄMÄ // Elämäni on äitiyden myötä muuttunut paljon rikkaammaksi, onnelliseksi ja ihanammaksi, vaikkei siinä ennenkään ollut mitään vikaa.
F - FAMILY // Perhe. Mä oon aina ollut perhekeskeinen ihminen. Nyt mulla on vihdoin oma perhe!
G - GOOGLE // Positiivisesta raskaustestistä lähtien oon googlaillut paljon kaikkea lapsen saamiseen, äitiyteen ja lapsen kasvuun liittyvää. 
H - H...NEN // Mun sukunimeni alkaa H-kirjaimella, lapseni taas eri kirjaimella. Eri sukunimet aiheuttavat mulle ajoittaista kriiseilyä.
I - ILLAT // Ne on mua varten. Mun hetkiä tai Niken ja mun yhteisiä hetkiä. 
J - JATKUVA RAHAPULA // Huoh, te tiedätte varmaan? Äiti-syndroomasta kärsivä ei viitsi ostaa itselleen mitään. 
K - KOTITYÖT // Aina ei jaksa, mutta silti pitää. Haluan, että mun lapsella on puhtaita vaatteita ja turvallinen, siisti kasvuympäristö.
L - LEIKKI // Sanotaan, että leikki on lapsen työtä, ja niinhän se on. Lapsi mm. tutustuu maailmaan leikin kautta. Mä olen nyt ja tulen varmasti olemaan äiti, joka leikkii lapsensa kanssa. Leikkiminen on aina tullut multa jotenkin luonnostaan! 
M - MINÄ ITSE // Äitiyteen hukkuu helposti, joten on tärkeää muistaa myös itsensä.
N - NOEL // Poikani, koko elämäni, kallein aarteeni.
O - ONNELLISUUS // Kaikista rahahuolista ynnä muista murheista huolimatta, olen onnellisempi kuin koskaan. 
P - PARISUHDE // Ostin Nikelle synttärilahjaksi hopealaattakorun, jossa lukee ME+Noel. Me ollaan yhdessä rakastavaisia, kumppaneita, parhaita ystäviä ja tiimi, jonka avulla selvitään mistä vaan.
Q - QUESTIONS! // Kyselyikää innolla odottaessa! (Oikeasti! Mulla on itsellänikin ajoittain edelleen kyselyikä!) Toivon, että Noel on yhtä kekseliäs kuin mä. Olin pienenä kysynyt miten vauvoja tehdään. Äiti kertoi, että isillä on siemen, josta kasvaa vauva. Seuraavaksi kysyin, että miten se siemen saadaan äidin masuun. Ennen kuin äiti ehti vastata, olin jo todennut isoin elein, että "Kädellä tietenkin!". Äiti oli tyytyväinen. :D
R - RAKKAUS // Rakkaudentunteet poikaani ja Nikkeä kohtaan. Rakastetuksi tulemisen kokeminen. Maailman ihanin ja tärkein asia ja tunne.
S - SORMIRUOKAILU // Noel nauttii yli kaiken sormiruokailusta. Mä kokkailen hänelle kaikenlaisia pihvejä, pötköjä, pannereita ja muita sellaisia, vaikken muuten välitä ruoanlaittamisesta.
T - TUKIVERKKO // Meillä on onni, että on niin mahtava tukiverkosto läheisiä. 
U - UPS! // Mitäs mä olinkaan sanomassa? Ajatus katkeaa jatkuvasti... 
V - VAIHEET // Tuntuu, että vauvoilla on kokoajan joku vaihe meneillään! :D  
W - Wi-Fi // Tuo kaikenlaisen hauskan mahdollistava pirulainen... Puhelinkoukku tuntuu olevan monen riesana nykyään. Mäkin huomaan huomaamattani näpelöiväni puhelinta TAAS ihan turhaan. Läsnäolo on lapselle tärkeää, joten yritän pitää puhelimen käden ulottumattomissa yhteisinä hetkinä. 
X - X-ASENTO // Rentoutuminen arjen pienillä jutuilla, vaikka X-asennossa sängyssä suklaata syöden sillä aikaa, kun mies on lapsen kanssa.
Y - YÖIMETYS // Kaipaan jo katkotonta yötä (vaikka nukunkin yleensä imetyksen ajan), mutta toisaalta nautin siitä, että on hyvä syy nostaa poika kainaloon.
Z - ZZZ... // Nukkuminen. Mä olen ottanut kirjaimellisesti neuvon nukkua silloin, kun vauva nukkuu. Vaikka Noel on kokoajan nukkunut hyvin, nukutaan silti päiväunet yhdessä melkein päivittäin.
Å - ÅBO, ÅLAND... // Odotan innolla retkiä Noelin kanssa! Nyt voidaan vielä mennä oman mielemme mukaan, mutta vuoden päästä taidetaan jo suunnitella reissut Nopen mieltymysten mukaan. 
Ä - ÄITI // Minä olen nyt äiti. Jaiks, vatsanpohjasta ottaa joka kerta, kun sanon sen ääneen. Mulla on maailman ihanin äiti. Äidit on parhaita!
Ö - ÖÖÖ... // Sormi menee välillä suuhun, kun pohdin kasvatustilanteita tässä hetkessä, mutta varsinkin tulevaisuudessa. Vanhemmuus ei ole pesteistä helpoin, mutta varmasti ihanin.


Sunnuntairetki Haltialaan

17. heinäkuuta 2017

Taas sunnuntai-iltana todettiin Niken kanssa melkein yhteen ääneen, että olipas ihana viikonloppu. Ennen Noelia viikonloput oli ihan älyttömän tylsiä... Me vaan möllötettiin kotona, käytiin ruokakaupassa tai muuten kaupoilla. Vanhemmiksi tulemisen myötä ollaan paljon aktiivisempia viikonloppuisin, koska halutaan, että Noel pääsee ulkoilemaan ja kokemaan asioita. Tavallaan siis Noel ulkoiluttaa meitä - hyvä poika! ;) Koska sunnuntaina oli aivan upea kesäpäivä, haluttiin keksiä jotain kivaa tekemistä. Mä sain sitten päähäni, että lähdetään käymään läheisellä Haltialan kotieläintilalla. 



Haltialan kotieläintila on Helsingin kaupungin ylläpitämä tila, jossa pääsee ilmaiseksi näkemään erilaisia maatilan eläimiä; lehmiä, hevosia, possuja, vuohia ja kanoja. Lisäksi tilaan kuuluu paljon viljapeltoja sekä herne- ja kukkapellot, joista saa käydä itse poimimassa kotiinvietäviä. Tilalla on myös iso leikkialue sekä kahvila/ravintola, josta tuleva tuoksu sai mut melkein kävelemään pitkän jonon jatkoksi. Joku ihana päivä täytyy kyllä istahtaa Wanhan Pehtoorin tunnelmallisella pihalle nautiskelemaan jotain hyvää!

Me ei etukäteen tiedetty, että minkälainen maasto tilalla on, joten päätettiin suosiolla napata poika kenguruvauvaksi Manducan kyytiin. Se oli ihan fiksu päätös, koska seikkailtiin pieniä polkuja pitkin. Vaunuillakin olisi päässyt, sillä polkujen lisäksi löytyi kunnon kävelytietkin. Nikke kantoi Noelia tällä kertaa, koska minä sählä luultavasti vähintäänkin hiusmursin kaksi varvastani perjantaina... Onneksi poitsu viihtyy kumman tahansa kyydissä! :) Pitäisi muuten harjoitella selässä kantaminen, koska melkein 10kg paketti on aika raskas kantaa etupuolella. Selän puolelta ois varmaan myös paremmat näkyvät meidän pienelle tutkimusmatkailijalle! 


En edes muista koska viimeksi olisin nähnyt maatilaneläimiä! Ei, nyt muistankin! Olin jokunen vuosi sitten eskariopen sijaisena retkipäivänä. En kyllä muista yhtään, että mikä oli retkikohteen nimi, mutta se oli iso tila, jossa oli vaikka ja mitä eläimiä. Veikkaan, että Nikelläkin on useampi vuosi edellisestä kerrasta! Ja Noelhan ei ole vielä ikinä nähnyt kotieläimiä. ;) Nytkin poika tuntui olevan enemmän kiinnostunut ympärillä pyörivistä ihmisistä, mutta ensi kesänä on varmasti jo eri meininki. Pääasia, että Noelkin sai jotain muuta katseltavaa kuin meidän kodin seinät.

Koska en ole ikinä ollut aktiivinen retkeilijä ja oon älyttömän huono keksimään tekemistä, en tiedä juurikaan kivoja piknik-paikkoja meidän läheltä. Mutta nyt tiedän yhden! Haltialan tilalla on aivan upea puutarha joen rannassa, jonne aion satavarmasti mennä piknikille. Isolta nurmelta löytyy lapsia (ja ei-innokkaita auringossa oleilijoita, kuten minä itse) varten suojaisia alueita puiden varjosta. Eväitä syödessä pystyy ihailla kukkaloistoa sekä virtaavaa jokea - ah, hullu kukkanainen tykkää. Läheltä löytyy myös vapaassa käytössä oleva grilli, joten mukaan voi pakata vähän spessummatkin eväät (Muista ostaa myös omat hiilet!)


Meillä oli ihana piipahdus Haltialan tilalla - suosittelen siis lämpimästi käymään siellä. Vähän isommille lapsille sieltä löytyy varmasti ihasteltavaa ja tekemistä! Ensi kerralla mekin otetaan mukaan eväät ja viltti. Tai sitten istahdetaan kahvila-ravintolan pihalle. Vaikeita päätöksiä! ;)

Hyviksi todetut vauvatarvikehankinnat 0-6kk

14. heinäkuuta 2017

Raskausaikana mulla meni pää pyörälle kaikesta mahdollisesta lastentarvikkeesta. Muistan, kun ekalla kerralla kierrettiin Niken kanssa iso lastentarvikeliike Vantaalla varmaan kolme kertaa läpi.  Yritettiin pohtia päämme puhki, että mitä me tästä tavaramerestä OIKEASTI tarvitaan. Jotta sulla olisi vähän helpompaa, päätin listata meidän suosikit ensimmäiselle puolikkaalle vauvavuodesta. Näille kaikille siis JÄTTIMÄINEN peukku ja meidän suosituksemme. 



  UNIPESÄ PETAUSPATJALLA  
Me pidettiin vauvaa usein meidän välissä unipesässä nukkumassa ja pötköttelemässä. Oli ihana ihastella pientä siinä vieressä! Vauvan voi ottaa myös turvallisemmin viereen nukkumaan pesässä, koska sen päälle pienemmälle todennäköisyydellä kääntyy unissaan.  Unipesä on varsinkin vastasyntyneelle mahtava, koska sen reunat luovat vauvalle turvallisuudentunteen. Vastasyntynyt hukkuu pinnasänkyyn, joten unipesä/pieni kehto on parempi vaihtoehto ensimmäisinä kuukausina. Kannattaa hankkia/tehdä unipesä, jossa on petauspatja. Jos vauva yllättää esimerkiksi nipalla (niskapaska), on petari helpompi laittaa pesuun kuin koko unipesä. Mulla oli vielä lisäksi petarin ja unipesän välissä kosteussuoja. 

  KAPALOPUSSI / Love to Swaddle up  
Noel oli jo vastasyntyneestä lähtien ikiliikkuja. Yöt olivat aika levottomia jatkuvan sätkimisen takia. Yritettiin laittaa hänet tavalliseen kapaloon, mutta se oli kovin vaivalloista ja poika pääsi aina sieltä vapaaksi. Sen jälkeen kun otettiin Swaddle up -kapalopussi käyttöön, meidän yöt rauhoittuivat huomattavasti. Se tuntui muutenkin paremmalta vaihtoehdolta, koska siinä vauvan kädet jäävät pään viereen, eikä niitä "väkisin" laiteta rinnalle. Noel ainakin nukkui aina, ja nukkuu edelleen, kädet pään vierellä. 



  SITTERI / BabyBjörn  
Raskausaikana vertailin kokemuksia sittereistä eri keskustelupalstojen kautta. Nopeasti nousi esiin, että BabyBjörn oli ehdottomasti kehutuin ja suosituin valmistaja, jonka sittereissä viihtyivät ne lapset, jotka eivät tykänneet muiden valmistajien vastaavista. Sen hyvinä puolina nostettiin esiin mm. se, että sitteri tukee lapsen omaa motorista kehittymistä. Metsästin BabyBjörnin paikallisen kirppisryhmän kautta. Noel on aina viihtynyt siinä; ensin vain ympärilleen katsoen, sitten lelukaarta näpertäen ja nyt sitteriä kovasti pomputtaen ja lelukaarta purren.

  REUNALLINEN HOITOALUSTA  
Silloin kun metsästin hoitopöydälle alustaa, tuntui, että suurin osa oli joko tasaisia tai mukamas-reunallisia. Materiaalivalinnat eivät myöskään olleet musta aina kaikkein näppärimpiä käyttöä ajatellen. Noelin Pingu-hoitoalustan löysin 4€:lla kirppikseltä. Siinä oli meidän värimaailmaan sopiva kuosi, mutta ennen kaikkea kunnolla sivuille kohoavat reunat, jotka vaikeuttavat vauvan kääntymistä sekä käytännöllinen vahakangasmainen pintamateriaali. 



  LEIKKIMATTO   
Ajattelin ensin, että leikkimattoa on turha hankinta. Noel on kuitenkin vastasyntyneestä lähtien ollut kiinnostunut tuijottelija, joten ajattelin sen helpottavan meidän arkea. Poika viihtyikin ihan älyttömän hyvin siinä siihen asti, kunnes alkoi liikkumaan. Laskin hänet leikkimatolle, jos kävin vessassa, tein ruokaa tai leikkihetkinä. Leikkimatossa mukana tulleissa leluissa on peili, rapisevia kohtia, vilkkuva valo ja soiva pesukarhu, jota Noel tykkäsi kaikista eniten tuijotella. Pesukarhu taisi olla ihan ensimmäinen lelu, jolla hän alkoi juttelemaan.

 RINTAPUMPPU   
Mä en ole missään vaiheessa ollut säännöllinen pumppaaja, joten mulle on riittänyt loistavasti käsikäyttöinen pumppu. Olen pumpannut maitoa lähinnä, jos ollaan jätetty Noel hoitoon. Yllättäviä menoja varten olen myös pumpannut pakkaseen hätävaraksi maitoa. Rintapumppua pidän siksi tarpeellisena, että on hyvä silloin tällöin ottaa omia hetkiä ja jättää vauva hoitoon. Parisuhdetta ja omaa itseä pitää myös hoitaa! :)

  KANTOVÄLINE /Manduca  
Me ostettiin Manduca-kantoreppu, koska Noel ei ihan pienenä viihtynyt välillä itsekseen. Oli päiviä, kun en saanut oikein mitään muuta tehtyä kuin viihdytettyä poikaa. Kantorepun myötä sain hoidettua kotiaskareita samalla, kun Noppe joko nukkui tai katseli tyytyväisenä repussa. Alkuun rintareppuilu oli tosin hieman tuskallista, koska läheisyys sai mun rintani täyttymään maidosta kivikoviksi. :D Tokihan mä pidin Noelia paljon sylissä, mutta rintarepulla oli joku kumma vaikutus.



  VAUNUT + KAUKALO + ISOFIX-TELAKKA  
Mä arvostan kätevyyttä ja käytännöllisyyttä. Tästä syystä halusin autokaukalon, jonka saa napsautettua vaunurunkoon kiinni sekä isofix-telakan autoon, johon turvakaukalon voi vain asettaa kiinni ilman turvavöillä säätämistä. Meidän yhdistelmävaunut on Britaxin Smile 2 sekä autokaukalona Britaxin Baby Safe Plus SHR 2 -kaukalo. Ollaan oltu tosi tyytyväisiä meidän valintaamme molempien osalta! Vaunurunkoon kiinnittyvä autokaukalo muuten helpottaa älyttömästi kauppareissuja; nukkuvaa vauvaa ei esimerkiksi tarvitse retuuttaa istuimesta toiseen. Talveksi kannattaa muuten hankkia kaukalopussi, koska kaukaloon ei turvallisuussyistä saa pukea paksua toppahaalaria. 

  PINNASÄNKY IRROITETTAVALLA REUNALLA  
Ostin raskausaikana makuuhuoneeseemme nojatuolin, koska ajattelin, että jaksan yöllisinä imetyshetkinä nousta sängystä, kävellä Noelin sängylle, napata pojan syliin ja istahtaa nojatuolille imettämään. Totuus kuitenkin iski hyvin nopeasti...! Alkuun pidin Noelia vieressäni unipesässä, mutta sänky tuntui tosi ahtaalta. Pelastukseni oli, kun Nikke siirsi pinnasängyn omaan sänkyymme kiinni ja irroitti siitä yhden sivun (Kaikissa pinniksissä tämä ei ole mahdollista, joten kannattaa olla tarkkana pinnasänkyä valitessa, jos haaveilee sivuvaunusta!). Yöimetysten aikaan mun ei siis tarvinnut liikkua muuten, kuin nostaa vauva syliin tai vierelleni tissille. Nyt Noel liikkuu unissaan niin paljon, että varmaan pitäisi laittaa irrotettu sivu takaisin. Mulla on kokoajan ollut ylimääräinen peitto rullattuna sänkyjen välissä, mutta nyt Noel pääsee unissaan kipuamaan rullatun peiton päälle nukkumaan. 


Tässä siis Niken ja mun yhteispohdinnassa ensimmäisinä suosikeiksi nousseet vauvavuoden ensimmäisen puolikkaan hankinnat. Mitä löytyisi sun listalta? Jaa vinkkisi perustelujen kera kommenttiosioon muiden äitien avuksi. :)

Saanko esitellä, tässä on...

12. heinäkuuta 2017

Kuten jo pitkään mukanani olleet lukijani tietävät, mä kirjoitan blogiani omana itsenäni ja avoimesti. Mä olen pohtinut tätä asiaa pitkään ja keskustellut siitä Niken kanssa monta kertaa. Tällainen päätös on kuitenkin tosi vaikea tehdä, koska se ei koske vain meitä itseämme. Kyse on kuitenkin meidän lapsestamme, hänen turvallisuudestaan ja oikeudestaan yksityisyyteen.

Suunnittelen usein päivisin, että tänään teen postauksen. Innostus kuitenkin lopahtaa siinä vaiheessa, kun tajuan, ettei lapseni saisi näkyä kuvissa. Näinhän silloin aikoinaan päätettiin Niken kanssa. Se ei kuitenkaan tunnu yhtään luontevalta mulle. En mä osaa piilotella mun elämäni rakkautta, päivieni iloa! Haluan jaksaa sen kaiken teidän kanssanne. Vielä enemmän väärältä on tuntunut kutsua poikaani Pärskyksi. Ei hän enää näytä tai tunnu yhtään Pärskyltä. Mua on joka kerta ärsyttänyt kirjoittaa se kutsumanimi tänne blogiini. Eri asia oli silloin, kun en tiennyt miltä hän näyttää tai minkälainen persoona lapsellani on. Hän ei vain enää tunnu Pärskyltä.



Koska blogini on mulle tosi tärkeä, voisi sanoa melkein henkireikä, oma hetki oman rakkaan harrastuksen parissa, haluan panostaa blogiini kunnolla ja haluan sen näyttävän minulta. Olisi mahtavaa, jos blogini esimerkiksi jonakin päivänä voisi tuoda rahallista helpotusta meidän aina tiukkaan rahalliseen tilanteeseemme. Minä olen kunnianhimoinen blogini suhteen. ;) Päätin, että nyt alan panostamaan tähän täysillä, ja ottamaan hetkiä bloggaamiseen. 

Edellä mainituista syistä johtuen, olen siis päättänyt pyörtää sanani. Olen päättänyt esitellä teille poikani. En olisi uskonut, että muutan mieleni, mutta tämä vaihtoehto tuntuu nyt meille luontevimmalta, vaikka varmasti moni vanhempi on asiasta eri mieltä. Jokainen tekee, kuten parhaimmalta itselle tuntuu.


Saanko siis esitellä ihanan poikani Noelin. Kokonimeä en tietenkään paljasta, mutta Noelin tulette tapaamaan blogissani entistä useammin. Rakkaalla lapsella on toki monta nimeä, joita tulen varmasti itseni tuntien viljelemään täällä blogissakin. ;)

Pojan etunimen taustalla ei ole sen kummempaa tarinaa. Se oli vain ainoa pojan nimi, josta molemmat tykättiin tosi paljon. Meillä olisi ollut tytölle ainakin viisi nimeä, pojalle vain tämä yksi. Saa nähdä miten käy, jos seuraava lapsemmekin on poika. Jääköhän hän nimettömäksi? No, ehkä ei sentään. ;) Oltiin muuten molemmat tosi yllättyneitä, että Noel oli viime vuonna kymmenen suosituimman pojan nimen joukossa. Meistä kumpikaan ei nimittäin tiennyt yhtäkään Noelia, minäkin olin vain yhtä samannimistä poikaa opettanut joskus. Ei sillä siis ole meille väliä, koska emme tavoitelleet nimen erikoisuutta. Halusimme vain kauniin nimen pojallemme. Noel muuten tarkoittaa ranskaksi joulua. 


Kuten jo edellisessä postauksessani mainitsin, Noel täytti viime sunnuntaina 8kk. Tänään käytiin neuvolalääkärissä sen kunniaksi. Oltiin Niken kanssa varmoja, että kymppi olisi mennyt rikki painossa, mutta paino olikin 9120g (8320g, suluissa 6kk neuvolan mitat). Huomasin pari viikkoa sitten, että muutamat housut ovat jääneet lyhyiksi, eikä ihmekään, kun terveydenhoitaja mittasi Noelin pituudeksi 72cm (66,8cm). Poitsu sai kehuja hienosta kasvusta keskikäyrällä. Kaikki oli muutenkin oikein mallikkaasti, eikä huolenaiheita herännyt minkään suhteen.

Meillä on vielä toistaiseksi ollut Niken kanssa helppoa vauhdikkaan poikamme kanssa. Hän liikkuu peruuttamalla ja kierimällä, mutta ottaa silloin tällöin myös vahingossa ryömimisliikkeitä eteenpäin. Me nautimme vielä siitä, ettei pojan perässä tarvitse jatkuvasti juosta, vaan pystymme luottamaan siihen, että hän on parin metrin säteellä siitä, minne hänet jätimme! Konttausasentoa hän on alkanut harjoittelemaan paljon; sylissä tai sängyssä twerkkaa eli heiluttaa pyllyään konttausasennossa samalla naureskellen. Noel nauttii edelleen ruokailuhetkistä ja syö kuudella hampaallaan pureskellen aina intoa puhkuen! Hän on tosi taitava käsittelemään ruokaa käsissään ja suussaan. Pinsettiote löytyi muutama viikko sitten.


Noel on edelleen tosi kiinnostunut häntä ympäröivästä maailmasta. Hän on selvästi tarkkailija luonteeltaan, kuten mäkin olen. Hän jännittää alkuun uusia ihmisiä tavatessaan tai kylään mennessä, mutta rentoutuu jonkun ajan kuluttua onneksi. Noppe on tyytyväinen, iloinen ja leikkisä vauva! Hän naureskelee paljon – varsinkin isin kanssa hömpötellessä. Hän ei itke kuin nälästä tai kovasta väsymyksestä. Hän viihtyy yllättävän pitkiä toveja itseksensä leikkien lattialla ja nauttii TOSI paljon kirjojen lukemisesta. Mä ostinkin hänelle viime kirppisreissulta viisi pahvisivuista kirjaa, jotka on luettu jo monta kertaa läpi. Noel seuraa sivuja tarkasti ja hytkyy innoissaan sylissäni koko lukuhetken ajan.

Noel nukahtaa yksin sänkyynsä ja kiljahtelee heräämisen merkiksi. :) Yöllä hän herää 2-3 kertaa tissille, mutta mua yöimetykset eivät onneksi häiritse. Nukahdan aina itse heti kun saan laitettua tissin suuhun ja jossain vaiheessa herään nostamaan Noelin takaisin sivuvaununa olevaan pinnasänkyyn. Olisihan se toki ihana saada nukkua useampi tunti putkeen, mutta en tunne itseäni kuitenkaan väsyneeksi tällä hetkellä. Parina viime viikkona yöt ovat tosin olleet tavallista levottomampia, koska liikkuminen on selvästi tullut pojan uniin. Hän kääntyilee paljon, kieriskelee, vaeltaa sängyssä ja heräilee öisin. Muistaakseni tämä on ikävaiheelle hyvin tyypillistä ja ohimenevä vaihe. :)

Meillä on onni olla näin ihanan, tyytyväisen ja onnellisen pojan vanhempia. Haluan jakaa ilomme  ja onnemme tästä lähtien teidänkin kanssa! 

Huippuhetket viime viikkoina

10. heinäkuuta 2017

Huhhelihuu, nyt on heinäkuu! Mihin se aika on rientänyt?! Kohtahan kesäkin on jo ohi. Musta tuntuu, ettei se vielä ole edes alkanut, mutta se varmaan johtuu siitä, että aika juoksee nykyään ihan älytöntä vauhtia. Mun poikani täytti eilen 8kk! SIIS WHAT? Vastahan mä jännitin sektiota... Varokaa vaan vastasynnyttäneet äidit, kohta teidänkin vauva on näin iso! :D

Koska en ole kirjoitellut tänne taas liian pitkään aikaan, ajattelin vanhojen aikojen kunniaksi tehdä rehellisen "kuulumispostauksen" eli mitäpä mulle siis kuuluu ja mitäpä olen viime aikoina puuhaillut. No, aloitetaanpa sillä, että tältä mä näytän nykyään. Mulla meni hermo totaalisesti hiustenlähdön ohentamaan tukkaani, mutta meillä ei ollut senttiäkään ylimääräistä rahaa. Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin pistää Nikke hommiin. :D Oi, kyllä, Nikke on mun uuden kampaukseni taustalla. Vähän on myös kiitettävä pikkusiskoani, joka siisti Niken leikkausjälkeä. Miekkonen ei ollut ihan tajunnut, ettei paras jälki tule, jos lyhentää hiuksia saksilla poikittain. Tajusin itse huomauttaa siitä vasta puolivälissä... Mun täytyy varmaan ensi kertaa varten laittaa Nikke katsomaan Youtubesta opetusvideoita. ;)


Perusarjen lisäksi, on muutamaan edelliseen viikkoon mahtunut ihania spessuhetkiä, joiden avulla jaksaa sitä perusarkeakin paljon paremmin. Lapsen myötä jo kauppareissu kävellen koko perheen kesken on huippuhetki! :D 

Ensimmäisenä tuli mieleeni Foo Fightersin (joka muuten on yksi mun ehdottomista lemppareistani) keikka Hietsun uimarannalla. Jännitin lippuja ostaessani, että joudunko turvautumaan sadeasuun, mutta meidän onneksemme ilta oli aivan ihanan lämmin ja aurinkoinen! Lähdettiin keikalle isolla kaveriporukalla, mutta loppujen lopuksi olin Niken ja erään ystävämme kanssa. Mä oon varmaan ihanaa keikkaseuraa, kun Nikke näyttää TAAS tuolta... 


Mä olen nähnyt Foo Fightersin kerran aiemminkin, ja tälläkin kertaa he vetivät MAHTAVAN shown! Ääää! Mä lauloin mukana, tanssin ja taputin sormenpääni halki. Sanokaa mua tylsimykseksi, mutta hiukan tunnelmaa latisti ehkä juuri ja juuri täysi-ikäinen, kamalassa humalassa ollut tyttö, joka moshassasi niin, että sen hiukset osui muhun kokoajan. Hän myös kaatui kaksi kertaa mun päälleni ja poltti tupakkaa (Murrrrrr, ei ihmisjoukon keskellä, kiitos!). Onneksi sitten jossain vaiheessa hän poistui siitä, jotta sain keskittyä täysin rinnoin nauttimaan rockista. Meillä on ollut Niken kanssa tapana ostaa joka keikalta paidat. Toisessa kuvassa esittelen seuraavana päivänä mun ostostani, joka on niiiiiiiiiiin magee.

Hihii, jos sua kiinnostaa lukea postaus edelliseltä Foo Fighterin keikalta kesäkuussa 2011, klikkaapa tänne (klik!)! Antakaa mulle armoa, tämä oli mun kuudes postaukseni ikinä. Tästä postauksesta (klik!) näkyy keikka-asuni. Kuka tuo nuori nainen noissa kuvissa on?! :D Mä en tunnista...



Veikkaanpa, että jos seuraat sosiaalisessa mediassa samoja bloggareita kuin minä, ei sulta ole jäänyt huomaamatta, että Helsingin Haagassa on upea alppiruusupuisto. Mä olen joskus lapsena käynyt tuolla viimeksi ja unohtanut koko paikan, kunnes bloggareiden myötä muistin koko puiston taas. Koska käytän Instagramissa ahkerasti #hullukukkanainen -tagia, ei varmaan yllätä, että mun oli päästävä tuonne. Eräänä omalta kohdaltani flunssaisena (naamastakin sen jo huomaa) päivänä pakkasimme perheemme autoon ja hurautimme puistoon. Harmillisesti osa pensaista oli jo lopettanut kukintansa, mutta puisto oli silti kertakaikkisen ihana! Laittakaahan korvan taakse tämä vinkki ensi kesää varten. Puistossa kuljetaan paikoitellen pitkospuita pitkin ja reitit vievät oksien alle, joten puisto on varmasti lapsillekin hauska kokemus. Bongasin myös muutaman piknik-pöydän, joiden äärellä voi nauttia eväitä.


 Meidän lähialuella on muutamana viime viikkona ollut upea kukkaloisto! Tuo keltainen kultasade ihastuttaa mua joka kerta. Mulla tulee väistämättä mieleen Viidakkokirjasta se kohtaus, jossa Mowgli ja Baloo kelluvat joen virtauksen mukana. Syreenit ovat myös ilahduttaneet mua huumaavalla tuoksullaan. Tällä hetkellä fiilistelen meidän parkkipaikan ruusujen tuoksua. Aaaaah!

Viime lauantaina oli rakkaudentäyteinen päivä, kun juhlimme veljeäni ja hänen miestään. Paikalle oli kutsuttu lähinnä heidän ystäviään, mutta myös vanhemmat ja sisarukset. Me oltiin tietysti myös Pärskyn kanssa paikalla. Poika oli kuin unelma; ei itkenyt, nukkui jopa päiväunet sylissäni siellä bileiden keskellä ja oli ihana oma itsensä. Hän sai tietysti myös paljon ihasteluja osakseen. ;) Harmitti lähteä kotiin jo ennen seitsemää, mutta no can do. Kuten sanoin veljeni miehelle "The downside of having kids is that the evening always ends too early".

Leivoin kuvassa näkyvän passionhedelmä-appelsiini-Britan juhlaan sekä taustalla näkyvät maailman parhaat keksit, joiden resepti muuten löytyy täältä (klik!). Kakusta tuli oikein maukas ja koristelutkin onnistuivat musta hyvin, vaikka olivatkin yksinkertaiset. Keksit ovat muuten aina saaneet kehuja, joten kannattaa ottaa resepti talteen. Tälläkin kertaa veljeni australialainen appiukko kehui niitä vuolaasti.

Sellaista tällä erää! Seuraavassa postauksessa paljastan jotakin, mitä en aiemmin ajatellut paljastaa ollenkaan. Jotenkin vaan ei nyt tunnu luontevalta tämä nykyinen tilanne. (Ja tähän se miettivä emoji) ;) Palaillaan taas!