Kaksplus.fi

10 luetuinta postausta

22. marraskuuta 2017

Mä olen kirjoittanut blogiani kesäkuusta 2011 lähtien. Takana on siis kuusi vuotta ja 760 postausta, aktiivisia ja vähemmän aktiivisia kausia, joihin mahtuu matkustelua, suuria elämänmuutoksia ja valmistuminen luokanopettajaksi. Tuntuu hurjalta, että täältä "yksien kansien" sisältä löytyy niin monta vuotta mun elämääni. 

Mä aloin yksi ilta miettimään, että mitkähän postaukset ovat kaikkein luetuimpia - Google Analytics auki ja selvittämään asiaa! 



Elokuu 2017 // Imetyksen lopettamisen tullessa ajankohtaisemmaksi, kirjoitin auki ajatuksiani raskauskilojen tiputtamisen suhteen. Näistä on lipsuttu, mikä sinällään ei yllätä. Pienin askelin etenen kuitenkin kokoajan!

Heinäkuu 2012 // Tässä on hyvä esimerkki blogiyhteistyön eduista: postaus jää käytännössä ikuisiksi ajoiksi internetiin, josta se pompahtaa hakukoneiden avulla aina ajoittain esiin. Aika hyvää mainosta sai Itella suklaarasialla! ;) 

Helmikuu 2014 // Postauksen otsikko kertookin kaiken; ylistyssanoja Essien kynsilakoille! Samaa mieltä olen edelleen. 



Lokakuu 2016 // Mä kokosin suurella rakkaudella Nikelle isyyspakkauksen. Ei yllätä, että postaus on suosituimpien joukossa, koska isyyspakkaukset tuntuvat edelleen olevan tosi kova juttu. 

Kesäkuu 2014 // Tässä postauksessa tein paljastuksen, jonka kertominen jännitti tosi paljon. Mä kieltämättä yllätyin, että tämä postaus on suosituimpien joukossa.

Elokuu 2017 // Tätä postausta oli tosi kiva tehdä, hassuja huomioita! 



Toukokuu 2017 // Hitsit, että mua jännitti julkaista tämä postaus! Pelkäsin saavani kuraa niskaani, mutta ilahduinkin suuresti huomatessani, että postaukseen suhtauduttiin tosi lämpimästi. Tiesin tehneeni oikean päätöksen julkaista kuvat vatsanalueestani raskauden jälkeen, kun niin moni kertoi saaneensa rohkeutta ja itseluottamusta esimerkistäni. 

Marraskuu 2017 // Musta tuntui luonnolliselta tehdä jatkopostaus palautumisestani. Tämäkin postaus otettiin lämpimästi vastaan! Mä oon niin onnellinen, että oon saanut mahdollisesti avattua oven  joidenkin mielissä kohti itsensä hyväksymistä. Me ollaan kaikki ihania ja kauniita just sellaisina kuin ollaan! Tälle postaussarjalle on muuten luvassa jatkoa.

Tammikuu 2014 // Epäpuhtaudet kasvoilla kiusaavat meistä monia! Itsekin olen monesti googletellut vinkkejä näppyjä vastaan. Edelleenkin molemmat mainitsemistani tuotteista ovat käytössä ja toimivat. Bacibactiin turvaudun edelleen aina, kun kasvoillani on tulehtuneita näppyjä.

Nämä kuvat on otettu osana OKL:n kuvataiteen didaktiikan kurssia.


Syyskuu 2011 // Luokanopettajan ammatti tuntuu olevan aina suosiossa. Se on kyllä hyvä, koska luokanopettajia tarvitaana aina! ;) Kokosin kahden postauksen verran kokemuksiani ja ajatuksiani luokanopettajaopinnoista Helsingin OKL:ssa. Postaussarjan toinen osa löytyy listalta vasta sijalta 47, miksiköhän ensimmäinen osa on ollut näin paljon suositumpi?

Siinäpä ne suosituimmat olivat! Löytyikö sieltä joukosta tuttuja postauksia? Varsinkin kiinnostaa noiden vanhempien osalta! Tiedän, että mulla on ainakin muutama tosi pitkäaikainen lukija (PUSPUS! ♡), muistaako joku teistä näitä vanhempia postauksia? Vuoden päästä olisi hauska toteuttaa tämä postaus uudestaan ja vertailla, löytyykö listasta vielä silloin samoja postauksia.

Vauvakriiseilyä vai -haaveilua?

20. marraskuuta 2017

Tuntuu niin oudolta, ettei mulla ole enää virallisesti vauvaa. Sanon virallisesti, koska Noelhan tulee ikuisesti olemaan äidin vauva. ;) Kohta parin viikon ajan olen ollut taaperon äiti. Se tekee mut tavallaan surulliseksi, koska lapseni on nyt oikeasti jo kovin iso. Sitä ei edes tajuakaan, miten nopeasti vuosi voi mennä ja mitä kaikkea sen aikana voi tapahtua, kunnes seuraa vierestä oman lapsensa kasvamista ja kehittymistä pikkuruisesta avuttomasta vauvasta kovaa vauhtia kasvavaksi yksivuotiaaksi. Äitini joskus sanoi, että lähipiirissä pitäisi aina olla vauva. Aiemmin hörähtelin sille, mutta nyt ymmärrän, mitä äitini tarkoitti. Vauvoissa vaan on sitä omaa taikaansa! En mä edes tiedä mikä se taika on, mutta hitsit ku vauvat vaan on niin ihania!



Vaikka kriiseilenkin Noelin kasvamisesta ja "taaperoitumisesta", nautin samalla vapaudesta, jota saan kokoajan enemmän. Tavallaan en yhtään ikävöi niitä ensimmäisiä kuukausia, kun hän oli niiiin riippuvainen minusta. Olivathan pesiminen, sylittely ja imetyshetket aivan ihania, mutta kyllä tämä vapaus ja sen myötä taas itseni löytäminen on myös ihanaa! On esimerkiksi ihanaa saada päivän mittaan omia hetkiä Noelin leikkiessä. Nautin myös siitä, että saan mennä ja pukeutua vapaammin, koska ei tarvitse huolehtia imetyksestä ollenkaan. Noelin kanssa kommunikoiminen on myös ehdottomasti helpottanut elämäämme! Siinä pari mieleeni nyt tullutta esimerkkiä.

Samaan aikaan, kun nautin vapaudestani, on päiviä jolloin haluaisin toisen lapsen syliini heti. Vauvakuumeen taso siis vaihtelee päivän mukaan! Toisena päivänä fiilis on: "Antakaa mulle vauva nyt heti tällä sekunnilla!", joskus taas aivan päinvastoin: "En kyllä halua uutta vauvaa vielä pitkään aikaan...". Yleensä mun fiilis kuitenkin on tällainen: "Ooo, haluan niin paljon olla raskaana, mutta en mä kyllä sitä vauvaa vielä halua." Tiedän kuitenkin satavarmasti sen, että jos raskaustesti näyttäisi plussaa, olisin onneni kukkuloilla!

Olen aika varma, että mua jännittää ajatus toisesta lapsesta, ja siksi seilailen vauvakriisistä, vauvahaaveeseen ja takaisin kriisiin. Elämä muuttuu silloin valtavasti, vaikka toisaalta vauvavuosi olisi ehkä helpompi, kun tietäisi ainakin suurinpiirtein, mitä tuleman pitää. Tai no, helpompi ja helpompi! Tuplasti enemmän työtä ainakin olisi kahden lapsen kanssa. :D Mä tiedän kyllä pärjääväni sittenkin, mutta silti! Ajatus toisesta lapsesta saa elefantin kokoiset perhoset lepattelemaan mun vatsassani.



Raskausaika oli musta niin ihanaa ja ainutlaatuista, ja kuten ylempänä jo kirjoitin, haluaisin olla tälläkin hetkellä raskaana. Mä voisin tunnustella vauvan liikkeitä ja potkuja vaikka ikuisuuden! Oli myös kutkuttavan jännittävää jutella Niken kanssa siitä, minkälainen pikkutyyppi mun mahassani asui ja arvuutella, tulisiko hän enemmän minuun vai Nikkeen.

Kun mietin tulevaa toista raskautta, ensimmäisenä ajatuksena mieleeni tulee, että haluaisin hypätä suoraan viimeiseen kolmannekseen, jotta saisin tietää, saisinko kokea alatiesynnytyksen vai olisiko tämä tuleva tyyppikin perätilassa, mikä johtaisi taas siihen, että synnyttäisin sektiolla. Jälkitarkastuksessa lääkäri sanoi, että toisilla kohdun muoto ohjaa vauvaa perätilaan, joten tottakai mä jäin stressaamaan asiaa... Mä olen aina halunnut kokea alatiesynnytyksen, joten jännitän älyttömästi näin överietukäteenkin toiveeni toteutumista! Mua stressaa myös, että jos toinenkin raskaus johtaa sektioon, alatiesynnytys ei enää tulevaisuudessa olisi mahdollisuus. Toinen kauhukuvani on, ettei kohtuun tehty leikkaushaava kestäisi enää uutta raskautumista. 



Toisen lapsen saamisen myötä meidän pitäisi varmaan muuttaa isompaan asuntoonkin. Tällä hetkellä meillä on 60-neliöinen kaksio, enkä tosiaan tiedä, miten taaperon ja vauvan nukkuminen samassa huoneessa onnistuisi. Ehkä se onnistuisi, ehkä ei. Isompi asunto tietysti maksaakin enemmän, mikä huolettaa, koska me eletään tällä hetkellä aikalailla kädestä suuhun -meiningillä. Toki me varmasti sitten saataisin asumistukea, mutta silti asumiskustannukset lisääntyisivät varmasti. Me ollaan kyllä Niken kanssa aina puhuttu, ettei lasten hankkimista voi ajatella rahan kannalta - me varmasti keksittäis keinot ja pärjättäis. Meillä ei muuten ikinä olisi oikeaa hetkeä hankkia lasta! Lasten hankkiminen/saaminen on sydämenasia, ei välttämättä järjen.

Vaikka toinen lapsi on päivästä riippuen enemmän tai vähemmän mielessä, me halutaan vielä nauttia täysillä Noelista. 

1-vuotissyntymäpäivä - JUHLAN AIKA!

19. marraskuuta 2017

Kirjoitinkin jo reilu viikko sitten, miten vietettiin Noelin syntymäpäivää kolmistaan, ihan vaan perheen kesken. Viikko sitten lauantaina koitti Noelin ihka ensimmäisten syntymäpäiväjuhlien aika. Juhlittiin silloin oikein pitkän kaavan mukaan; ensin perheen kesken, sitten meidän ystävien kanssa.  Mua etukäteen jännitti kovasti, miten järjestelyt sujuisivat, kun ensimmäistä kertaa oli pieni napero jaloissa pyörimässä. Olen kyllä monesti järjestänyt isoja juhlia eli se sinällään on tuttua, mutta kuten epäilinkin, ei juhlien järjestämiseen pystynyt nyt samalla tavalla keskittyä. Onneksi olin etukäteen viisas ja pyysin leipomis-/ruoanvalmistuapua. 

Suunniteltiin Niken kanssa yhdessä menu, joka muodostui seuraavanlaiseksi:
TEXMEX-PIZZAPIIRAKKA (mun äiti)  +  FETA-KASVISVOILEIPÄKAKKU ("anoppi")  +  KAALISALAATTI 
PORKKANAKAKKU  +  TROPICAL-JUUSTOKAKKU (mun äiti)  +  (Ikean) SUKLAAKAURAKEKSEJÄ  +  SUKLAATÄYTEKAKKU
KAHVIA  +  PUOLUKKABOOLIA (alkoholiton)

Mä päätin jo aikoja sitten, että haluan leipoa Noelin syntymäpäiväkakun ihan itse. Se oli mulle tosi tärkeää, silläkin riskillä, että kakun leipominen menisi aivan reisille. Kakun onnistuminen jännittikin mua kaikista eniten koko juhlissa, koska mä oon joka kerta aiemmin kakun tehtyäni uhonnut: "Saa**na, mä en enää ikinä leivo yhtäkään täytekakkua!" Yllätyksekseni, tällä kertaa mun ei tarvinnut kiukutella uhoissani ollenkaan. Kakusta tuli juuri sellainen kuin toivoinkin!





Syntymäpäiväjuhlien teemaksi valikoitui metsä ja sen eläimet. Saatiin kesällä Ruotsista tuliaisena kuvassa näkyvä ilmapallosetti, jota ajattelin luonnollisesti pohtiessani juhlien teemaa. Pöllön ja ketun lisäksi settiin kuului karhu- ja peurapallo. Kakkuun oli helppo tuoda teemaa mukaan muovieläimillä ja pienillä oksilla. Muita koristeita meillä ei ollutkaan! Ensi vuonna täytyy panostaa sitten enemmän, kun Noelkin ymmärtää niiden päälle. Tänä vuonna päästin itseni vielä suht helpolla. ;)

Me oltiin tosiaan kutsuttu perheemme juhlimaan klo 13 ja ystävät klo 16. Kaikenkaikkiaan vieraita oli melkein 30, joten hulinaa riitti! Meidän pieni päivänsankari oli aivan uskomattoman reipas koko päivän! Hän selvästi nautti ympäröivästä hälinästä ja huomion keskipisteenä olemisesta, vaikka normaalisti on ainakin alkuun varautunut.  Noel ei tosin oikein ymmärtänyt vielä kakun puhaltamisen tai lahjojen avaamisen päälle, joten se jäi meidän vanhempien tehtäväksi. Ensi vuonna varmaan molemmat kiinnostavat jo enemmän.

Jos lahjat tai kynttilät eivät sillä hetkellä kiinnostaneet synttärisankaria, siihen kuitenkin pystyi luottamaan, että Noel olisi aivan haltioissaan tarjoiluista! Hän sai maistella kaikkia synttäriherkkujaan, mutta oikein erityisesti häntä varten tein amerikkalaisista pannukakuista, turkkilaisesta jogurtista ja tuoreista marjoista pienen kakun. Noelin täytettyä vuoden, ollaan höllätty sokerin ja suolan suhteen. Kotona toki pyritään syömään edelleen sokerittomasti ja vähäsuolaisesti, mutta juhlissa, ravintolassa tai muussa poikkeustapauksessa ei enää "stressata" niiden suhteen.



Kuten jo kirjoitinkin, Noel oli aivan älyttömän reipas koko päivän! Hän oli aurinkoinen ja tyytyväinen, vaikkei nukkunut iltapäivällä päiväunia lainkaan. Väsy iski vasta kuuden jälkeen, tunti ennen yöunille menemistä. Mä luulen, että oltiin kaikki kolme aivan poikki - onnellisia, mutta aivan kaikkensa antaneita! Sänkyyn päästyään Noel sammui samantien.

Mulla on ollut juhlien jälkeen tosi kiitollinen olo meidän läheisistä ja ystävistä. Mä olin melkein tippa linssissä katsoessani meidän olohuoneeseen kokoontunutta ystäväjoukkoa. Vaikka me ollaan aivan erilaisessa elämäntilanteessa heidän kanssaan, he silti tahtovat osallistua meidän elämäämme ja tulla juhlimaan lapsemme ensimmäistä syntymäpäivää. Mä olen niin onnellinen ja kiitollinen meidän ystäväporukasta! Mä pystyn onnekseni sanomaan, että vain hyvin pieni osa meidän kavereista on jäänyt lapsemme myötä. Siis oikeasti, suurin osa on edelleen elämässämme mukana! Musta se on ihmeellistä! 


Mulla oli suuret suunnitelmat olla koko päivä kamera kädessä, mutta arvatkaa, miten kävi? Mä en ottanut kuvia kuin tarjoilupöydästä ja niihinkin oli jäänyt juustokakun koristelujen jäljiltä keksipaketti. Miten meni näin omasta mielestä?! :D Ehkä kuvien puute kertoo siitä, että juhlat olivat tosi kivat ja veivät mut mukanaan. Onneksi Nikke ja yksi ystävistäni oli napannut joitakin kuvia. Kiitos vielä kaikille juhlaan osallistuneille! Teitte meidän tärkeästä päivästä oikein erityisen mieleenpainuvan.