Just nyt

30. syyskuuta 2016

Musta on tullut yökyöpeli. Eilen nukahdin vasta neljän aikaan, sitä edellisenä yönä kahdelta. Saa nähdä monelta tänään tulee uni. Tällä hetkellä mä pötköttelen jo sängyssä. Nikke on tuhissut tuossa mun vieressäni tunnin verran. Jännä muuten, ettei se nyt kuorsaa kuin betonipora. Mä veikkaan, että siinä vaiheessa, kun alan itse nukkumaan, tuttu kuorsaus alkaa. Meidän alkuaikoina mä en muuten saanut nukuttua kuorsauksen takia. Nykyään musta tuntuu oudolta, jos Nikke ei ole säestämässä mun yöuniani. Kuorsaus tuo mulle turvaa.

Makuuhuoneen ikkuna on vielä auki. Ikkunasta kuuluu jatkuvasti ohiajavien autojen ääniä. Asutaan nimittäin melko vilkkaan tien varrella. Espoosta tänne muuttaessani taustalla suhiseva liikenne ärsytti ja sai levottomaksi. Nykyään sitä en edes huomaakaan. Hauska juttu muuten sattui viime keväänä, kun olin vanhempieni luona yökylässä. Heräsin viikonloppuaamuna muistaakseni joskus viiden-kuuden aikaan linnunlauluun. Isillä oli aikoinaan sellainen herätysvalo, jossa sai valita erilaisia luontoääniä helpottamaan herätystä. Unenpöpperöissäni luulin, että isin herätyskello alkoi soimaan. Olin jo lähtemässä kiukkuisena motkottamaan hänelle, että "Eikö sitä pahuksen herätyskelloa voisi sulkea jo?!", kunnes tajusin, että linnunlaulu tulikin ulkoa. Siinä vaiheessa tuli vanhalle espoolaiselle aika stadilaistunut olo. 

Auki olevasta ikkunasta kuuluu myös satunnaisia tuulenpuuskia. Lähes koko illan on satanut ja tuullut kovaa. Tuulenpuuskien lomasta kuuluu kovia tömähdyksiä. Meidän taloyhtiön rappuja reunustaa rivistö tammia. Talonvierus ja tammien toisella puolella oleva parkkipaikka ovat täynnä ruskeita tammenterhoja ja kirkkaankeltaisia lehtiä. Tömähdykset kuuluvat siitä, kun tuuli tiputtaa kypsiä tammenterhoja autojen päälle. Vähän huolettaa, että aiheuttaakohan tammenterhojen tipahtelu lommoja alla oleviin autoihin, mutta toisaalta nautin tuosta harvinaislaatuisesta äänestä. Sitä kun kuulee vain kerran vuodessa lyhyenä ajankohtana. Olen kyllä varmuuden vuoksi onnellinen siitä, että meidän auto on tammivapaalla vyöhykkeellä.

Tammenterhoissa on musta muutenkin ollut aina jotakin kiehtovaa. Jotenkin muistelen, että mun viehtymys tammenterhoihin on lähtöisin Disneyn Nalle Puh -elokuvista tai sarjoista. Liittyykö tammenterhot jotenkin Nasuun? En muista. Muistan kuitenkin, miten ollessani vielä alle kouluikäinen mentiin kerran äidin ja isin kanssa kotieläintarhaan. Parkkipaikan reunustalla oli vanha tammi, joka oli tiputellut terhojaan parkkipaikan hiekalle. Mulla oli taskussani tyhjä karkkiaski, jonka keräsin täyteen pieniä terhoja. Kotona ihmettelin niitä, ja ne olivatkin mun tärkeimpiä aarteita jonkin aikaa. Musta oli niin siistiä, kun terhoista lähti ne hatut irti. 

Tässä näpytellessäni tunnustelen myös Pärskyn liikkeitä. Oon miettinyt, kuuluvatkohan näppiksen näpyttelyäänet Pärskylle asti? Jotenkin tuntuu, että aina kun kirjoitan blogiini, vauva alkaa liikehtimään masussani. Olen kuullut, että jos vauvalle raskausaikana laulaa jotakin tiettyä laulua, vauva synnyttyään tunnistaa laulun ja rentoutuu. Mulla kuulemma toimi Kolme iloista rosvoa -laulu, jota äiti ja isi mulle odotusaikana lauloivat. Tuleekohan Pärskystä moderni diginatiivi lapsi, joka  jo vauvana rentoutuu näppäimistön äänistä? ;) Toivottavasti ainakin Niken hänelle laulama Kapteeni Koukku -laulu toimisi. 

Nyt se Niken kuorsaaminen alkoi kunnolla. Taitaa olla mulle merkki, että pitäisi laittaa tietokone pois ja yrittää saada unta. Pärsky tosin alkoi juuri hikottelemaan, joten menee tovi ennen kuin saan unen päästä kiinni. Taidan siis asetella tietokoneeni yöpöydälle, lyödä siihen kuulokkeet kiinni, ottaa mukavan kylkiasennon ja jatkaa Netflixistä Kovat kaulassa -sarjan jaksoa, joka multa jäi tänään kesken. 

Hyvää yötä tai huomenta just sulle. ♡


Millainen kasvattaja haluan olla?

27. syyskuuta 2016

Mä oon paljon miettinyt tulevaa sekä yksin päässäni että Niken kanssa keskustellen. Ollaan pohdittu, että minkälaisia kasvattajia me halutaan Pärskylle olla ja minkälaiseksi toivotaan hänen kasvavan. On helppo näin etukäteen esimerkiksi miettiä tiettyjä skenaarioita, ja miten itse niissä toimisi. Todellisuus voi olla loppujen lopuksi ihan toinen arjen yllättäessä.

Mua ensinnäkin jännittää alkaa pojan äidiksi. Kyllä, Pärsky on ultrien mukaan poika. Mä olen aina ajatellut, että mun esikoiseni on tyttö, joten aikamoinen shokki oli, kun rakenneultrassa kätilö iski kuvaruudulle pojan sukupuolielimet. Taisin päästää suustani: "MITÄÄÄÄÄ?!", jolloin kätilö rupesi nauramaan mun reaktiolleni. Naisena ajatus oman tytön kasvattamisesta on jotenkin paljon helpompi, kun ei tarvitse hypätä tuntemattomaan maailmaan, vaan kaikki on tavallaan tuttua ja turvallista. Toisaalta taas on rikkaus päästä hyppäämään ennestään tuntemattomaan. Silloin oppii varmasti itsestään entistä enemmän. Luokanopettajana ajattelen myös, että on mahtava tilaisuus päästä näkemään ja oppimaan esimerkiksi poikien ajatusmaailmaa. Siitä on varmaan mulle tulevassa työelämässäni apua. 

Meitä molempia ärsyttää suunnattomasti yleinen käsitys siitä, millaisia poikien tai tyttöjen pitäisi olla. Ärsyttää, että poikien vaatteet on 90% sinisävyisiä ja usein autokuviollisia. Ärsyttää, että poikia "ohjaillaan" kiinnostumaan autoista ja muista liikennevälineistä. Tai vastaavasti tyttöjä "tyttöjen juttuihin", kuten prinsessoihin ja vaaleanpunaiseen. Mä olen itse pienenä leikkinyt autoilla ja barbeilla, pikkuveljeni pääasiallisesti barbeilla ja pikkusiskoni kaikista hirveimmillä monstereilla ja dinosauruksilla. Me halutaan kasvattaa Pärsky kiinnostumaan just niistä asioista, joista hän oikeasti innostuu. Jos Pärsky innostuu prinsessaleikeistä, häntä tuetaan siinä. Mä ihailen ihan suunnattomasti Mutsis on -blogin Emiliaa, joka on kirjoittanut blogiinsa muun muassa siitä, miten kävi yhdessä poikansa kanssa ostamassa hänelle mekon, koska poika sellaista toivoi itselleen. Just tuollaisia kasvattajia mekin halutaan olla. Ihan sama mitä muut ajattelevat, me halutaan tukea meidän poikaa just sellaiseksi kuin hänelle on luontaista. Kuka me ollaan päättämään, mistä meidän poika tykkää tai mistä hän kiinnostuu? Mua muutenkin ärsyttää, että jos tyttö on kiinnostunut vaikka skeittaamisesta tai dinosauruksista ja haluaa pukeutua isoveljensä vanhoihin vaatteisiin, katsotaan sen yleisesti olevan hyväksyttävämpää kuin keijunsiivet selässä barbeilla leikkivän pojan. Ärsyttävän sukupuolittunutta... Musta on ihan kauhea ajatus, ettei Pärsky uskaltaisi olla oma itsensä. 

Tottakai mä tiedostan, ettei ole mahdollista kasvattaa lasta suojatussa tyhjiössä, jota ei läpäise ympäristön vaikutukset. Se, minkä ympärillä Pärsky kasvaa, vaikuttaa väistämättä häneen. Voisin esimerkiksi kuvitella, että Niken harrastuneisuus musiikkiin tulee vaikuttamaan Pärskyyn. Tai miksei mun kiinnostukseni muotiin ja pukeutumiseen voisi tarttua häneen. Ehkä Pärskyllä tulee olemaan voimakkaat mielipiteet oman pukeutumisensa suhteen. Sen puolesta ainakin puhuisi mun uni, jossa mä menin vastasyntyneen, mutta jo kuitenkin puhuvan, Pärskyn kanssa vaateostoksille. Esittelin Pärskylle collegehaalaria, johon Pärsky kaukalostaan tokaisi: "Äiti, mulla on noita jo ainakin sata!" :D On ihanaa leikitellä erilaisilla ajatuksilla siitä, millainen meidän Pärskystä tulee. 

Mä oon kauhulla myös miettinyt sitä, miten nyky-yhteiskunta ja media aiheuttavat esimerkiksi valtavia ulkonäköpaineita. Oon päättänyt, että en aio haukkua omaa tai muiden ulkonäköä lasteni kuullen. Mun yksi elämänohjeistani muutenkin on, että on parempi pitää suu kiinni, jos ei ole mitään hyvää sanottavaa. Välillä se unohtuu omaan itseeni liittyen tilanteissa, joissa tulee haukuttua omaa peilikuvaa. Maailmassa on niin paljon negatiivisuutta ja negatiivisia, itseään parempina pitäviä ihmisiä. Oman ajatusmallini toivon tarttuvan myös Pärskyyn. 

Minkälainen kasvattaja haluaisin siis olla? 
Tasapainoinen ja turvallinen. Johdonmukainen. Lempeä ja rakastava. Rajat asettava. Tukeva ja kannustava. Monipuolisia kokemuksia tarjoava. Haluan yhdessä Niken kanssa tarjota turvallisen ja rohkaisevan kasvuympäristön ja lapsuuden Pärskylle ja meidän mahdollisille muille tuleville lapsillemme. Sen luomisessa tärkeässä osassa ovat rajat. En henkilökohtaisesti ymmärrä yhtään vapaata kasvatusta. Siinä vanhemmat tekevät karhunpalveluksen lapselleen...  

Minkälaiseksi henkilöksi toivon Pärskyn kasvavan? 
Itsevarmaksi ja rohkeaksi. Empaattiseksi ja muut huomioivaksi. Ystävälliseksi, kohteliaaksi ja avoimeksi. Hyväntuuliseksi ja onnelliseksi. Monet näistä ominaisuuksista on sellaisia, jotka mulla ja Nikellä on, ja joita arvostan suuresti. Mä esimerkiksi olen aina pitänyt omina vahvuuksinani empaattisuuttani, iloisuuttani ja ystävällisyyttäni. Nikessä taas arvostan sanavalmiutta, sosiaalisuutta, kiltteyttä ja huumorintajua. Toivon luonnollisesti, että Pärskylle tulisi molempien parhaat puolet, eikä esimerkiksi Niken onneksi harvoin ilmenevää äkkipikaisuutta tai mun joskus liiallista kiltteyttäni. Aina saa haaveilla! :D 

On varmaan sanomattakin selvää, että odotetaan innolla pian koittavaa uutta elämänvaihettamme ja Pärskyn tapaamista. Se, millaisiksi kasvattajaksi me muotoudutaan, on tietysti vielä arvoitus. On kuitenkin hyvä olla tavoitteita ja tiedostaa ne itselle tärkeimmät arvot, joiden haluaa välittyvän omille lapsilleen. Kasvattajana kukaan ei ole koskaan valmis, joten aikamoinen työ tässä on edessä tulevina vuosina! En malta odottaa. ♡

Kuvituksena potretti vuodelta 2014. Tässä on musta nähtävissä samanlainen rauha, joka mun sisälläni tällä hetkellä on. Olen onnellinen, luottavainen ja rauhallinen. 

Kumpi meille tulee?

25. syyskuuta 2016

Bongasin äsken ihanan Janetin blogista testin, jonka pitäisi kertoa vauvan sukupuoli. Vaikka me itse tiedetäänkin jo satavarmasti Pärskyn sukupuoli, oli mun silti tartuttava tähän leikkimieliseen testiin! Näitähän pyörii internetissä vaikka millaisia, mutta en oo aiemmin tarttunut tällaiseen. Mä uskon, että jokaisen raskaus on yksilöllinen, eikä näihin satavarmasti voi luottaa. Joten leikkimielellä tartuin toimeen! Tuli vähän muuten samanlainen fiilis kuin sillon teininä tehdessä Demin erilaisia testejä, muistatteko vielä ne? :P

Muistathan muuten, että tänään on viimeinen päivä esittää kysymyksiä Nikelle, mulle tai molemmille tämän postauksen kommenttiosioon! :)


  TYTTÖ  
1. Pahoinvointia raskauden aikana. 
2. Kukkiva iho.
3. Olet kiukkuinen.
4. Ikenesi verestävät.
5. Vauva on kova hikkaamaan.
6. Vauvan potkut eivät ole rajuja.
7. Vauvan syke on tiheä.   Jep, +150 joka kerta. 
8. Närästys.   Voi kyllä, 24/7.
9. Sinulla on jatkuvasti lempeä ilme.   Aina? :D
10. Vatsasi leviää sivuille.
11. Makean himo.   Check!
12. Olit yhdynnässä muutama päivä ennen ovulaatiota.   Näin mä luulen, mutten ole ihan satavarma. 
13. Ei linea negraa.
14. Esikoinen on tyttö.
15. Olitte stressaantuneita lasta tehdessä.   Kyllä, koska mulla oli juuri gradun viimeistelyt käynnissä.
16. Kätesi ovat aiempaa pehmeämmät.
17. Rinnoissasi ei ole juuri muutosta.
18. Sinulla on tyttöolo.   Alkuun olin ihan varma, että meille tulee tyttö. Johtui varmaan siitä, että olin aina toivonut esikoiseni olevan tyttö. Pikkuhiljaa kuitenkin hiipi poikaolo.
  Tulos: 8/18  

















  POIKA  
1. Sinulla ei ole pahoinvointia.   Ei ole ollut 7. viikon etovaa oloa lukuunottamatta.
2. Et ole muuttunut ulkonäöllisesti tai jopa hehkut.   Hehkukehuja olen saanut, muuten en ole kai muuttunut.
3. Säärikarvojesi kasvu on kiihtynyt.   Juu, aika karvainen olo on ajoittain. Mulla on myös hiukset hiukan tummentuneet...
4Sinun tekee mieli happamia ja suolaisia ruokia. 
5. Sinulla on eteenpäin työntyvä masu, raskautta ei havaitse takaapäin.   Jep, TÄYSIN.
6. Vauvan syke hidas.
7. Vauvan potkut ovat napakoita ja kovia. 
8. Linea negra.   Viiva ilmestyi vatsaan pari viikkoa sitten. 
9. Sinulla on terävä ilme. 
10. Olit yhdynnässä ovulaation aikaan. 
11. Odotat esikoista.   Kyllä.
12. Elitte leppoisaa elämänvaihetta lasta tehdessänne. 
13. Kätesi ovat kuivat.   Mulla on aina kuivat kädet, joten en tiedä...
14. Olet rauhallinen ja hyväntuulinen.   Mä olen muutenkin 99% ajasta rauhallinen ja hyväntuulinen.
15. Puolisosi lihoo raskausaikana.
16. Jalkasi ovat aiempaa kylmemmät.   Aina kylmät! :D
17. Rinnoissasi on valtava muutos ja ne ovat arat ja turvonneet.   KYLLÄ! Koko kasvanut, nännit kasvaneet ja tummentuneet, arkuuttakin on varsinkin nänneissä.
18. Sinulla on poikaolo.   Vähän ennen raskauden puoliväliä hiipi poikaolo, vaikka taistelinkin vastaan. :D
  Tulos:  11/18 



Jahas, sellainen lopputulos! :) Yllättävän tasan meni tulokset, vain muutaman pisteen ero. Pojan puolesta siis liputtaa tämä testitulos tuloksella 11/18, tytön puolesta pisteet jäivät 8/18. Oletko itse tehnyt vastaavaa testiä? Pitikö lopputulos paikkansa

Mä en vielä paljasta teille, kumpi Pärsky ultrien mukaan on. Olen sen kerran täällä blogissa jo vahingossa lipsauttanut, mutta yritän sen vielä pitää salaisuutena... Enköhän mä sen teille pian voi jo paljastaa! Mulla on yksi postausideakin siihen liittyen. ;)